Sunday, January 1, 2012

Tehokkuus ja epistemologia


Tiedemies kirjoittaa älykkyydestä, tehokkuudesta ja koulutuksesta.

Aikaisemmin luin, että Bowlesin ja Gintiksen paperi 2002 tutkimus taisi osoittaa about 40% periytyvyydeen tulolle (ei siis ÄO). Muut on sitten jotain ympäristöä. [1] Yhteiskunnallisesti näen, että älykkyydellä on lähinnä instrumentaalinen arvo, ja tehokkuus on tärkeämpää. Uskoisin, että ihmisten preferenssit paljastaisivat saman. Tietenkin olisi aina mukavampaa olla älykkäämpi ceteris paribus, mutta paljon en tämän vuoksi myisi. Jaan myös Tiedemiehen analogian siitä, etttä älykkyys on kuin proessorinopeus tai muisti, ja on paljon tärkeämpää mitä sillä ajetaan kuin onko prosessori NH2-ylikelloitettu tehomylly.

Koulutuksesta sen verran, että Suomessa taitaa olla aika ylikoulutettua väkeä. Kauffman Foundationin pikatutkimus arpoi ei-satunnaisilta ekonomisteilta kyselyllä, että opetuksen signaloinin suhde olisi about puolet. [2] Varmaan koulutuksen arvo statussymbolina selittää tätä, ja epätehokkaana informaationsiirtovälineenä. Itse pidän sitä yhtä tehokkaana signalointivälineenä kuin Suomen asepalvelusta. Näen mahdollisena, että siinä tuhlataan järjettömät määrät resursseja. Paradoksaalisesti, en silti kielttä, että Suomen koulutusjärjestelmä ei palvelisi useita tarkoituksia (kuten sekulaarisuutta), mutta näen järjestelmässä paljon tehokkuustappioita. Sisäisillä tehokkuustappioilla tarkoitan vaikkapa huonoja opetusmetodeja (mitkä johtuvat kai kannustimista), ulkoisilla koko opetusjärjestelmän aiheuttamaa signalointitappiota.

Mutta sitten asiaan. Sinäänsä en ole eri mieltä Tiedemiehen kanssa tuosta tehokkuusanalyysista, so. pituusvero on perusteltavissa, mutta haluan tuoda esille pari tärkeää kritiikkiä.

Ensin on oikeastaan itävaltalainen (en ole itävaltalainen!) kritiikki, koska he näkevät, että koordinaatio-ongelmien ratkaiseminen on enemmän orgaanista toimintaa ja vaikeasti hallittavissa. Ts. on hyvin vaikea ennustaa joidenkin toimenpiteiden kokonaista vaikutusta. Vertauskuvana voisi käyttää vaikka ekosysteemiä; hyvin harva biologi voisi antaa kovin todennäköistä keinoa miten edes yhdelle lajille voisi antaa samanlaiset mahdollisuudet muiden eliöiden kanssa. Prosessit ovat kyllä näennäisesti redusoitavissa, mutta ei näillä laskimilla. Joku tietenkin vetää herneen nenään, ja lukee rivien välistä tämän jonkun sosiaalidarwinismin puolustukseksi, mutta sitä se ei ole (vaan epistemeloginen ongelma).

Kyse on nimenomaan ns. hiljaisesta tiedosta (tacit knowledge). Juurikin tämä asia tuli esille tässä Robin Hansonin ja Tyler Cowenin keskustelussa. Hanson edustaa tässä insinööriä ja Cowen itävaltalaista näin kärjistettynä. Hyvä keskustelu, mutta ulkopuolisille näiden erimielisyyksien selvittäminen voi tuntua narsistiselta hiustenhalkomiselta. Väittäisin, että juuri tälläiset keskustelut ovat juuri sitä filosofiaa "that matters", eikä mitään tyhjänpäiväistä symbolinpyörittelyä. Suosittelen katsomaan, koska tämä video varmaan selittää aika paljon mitä yritän sanoa. Voimakkaat mallit antavat näennäisen kuvan, että kaikki tärkeät ongelmat ovat redusoitavissa. Tyler on pluralisti asian suhteen, ja näkee että taloustiede voi nimenomaan auttaa paikallisesti.

Tässä tapauksessa näkisin vaikkapa, että moiset kirurgiset toimenpiteet eivät jäisi ollenkaan kirurgisiksi. Ts. ceteris paribus, if it only were. Arvaan, että Tiedemies ehdottaa tätä enemmänkin periaatteen tasolla, mutta kritiikki on silti olennaista. Periaatteen tasolla voin kuitenkin yhtyä, ja kannattaa kyseistä veroa.

Kyseinen pituusvero herätti aika paljon keskustelua toisaalla. Paperin alunperin tehnyt Gregory N. Mankiw toi esille siinä, että miksi verotamme asioita X tasapuolisuuden nimissä mutta emme asioita Y, sekä joukon moraalifilosofisia ongelmia. Riffaan, ja epäilen että kyse on siitä, että ryhmät X ovat voittaneet status-kilpailun ryhmää Y vastaan.

En halua kuitenkaan vähätellä tehokkuutta; useimmat eivät ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan, ja lähtökohtaisesti näen kansalaisilta tulevat argumentit tehokkuutta vastaan lähinnä tietämättömyydeksi. Pointtini on, että en näe tehokkuutta läheskään niin helposti redusoitavana ongelmana vaan malleihin liittyy paljon eksogeenisiä tekijöitä, jotka vaativat muuttuvaa paikallista informaatiota. Ts. tehokkuusvoitto pitää olla "mittava" intervention puolustamiseksi. Tämä johtuu kai siitä, että minulla on päässä heuristisia malleja siitä, mihin poliittinen tasapainotila liikkuu näiden mikromuutosten johdosta. Ehkä asiaan liitty vielä jotain arvoja, en ole varma.

[1] The Inheritance of Inequality, Samuel Bowles and Herbert Gintis, 2002

[2] Kauffman Economic Outlook: A Quarterly Survey of Top Economics Bloggers, Ewing Marion
Kauffman Foundation, 2010