Eufemismi

Tiedemies kirjoittaa hyvin tabuista ja eufemismeista. Arkikielessä arvostamme paljon rehellisyyttä, mutta tämä ei ole totta. Arvostamme rehellisyyttä tietyissä asioissa. Toimintamme paljastaa todelliset preferenssimme, mikä johtuu siitä, että ei ole kannattavaa puhua totuutta useimmiten. Esimerkiksi voimme sanoa, että urheilu on kivaa ja kannattavaa kiertoilmaisuna sille, että henkilö on vaikkapa ylipainoinen ja pitäisi kuntoilla. Tässä tapauksessa kyse on enemmänkin lojaliteeteista, mutta usein kyse on vain siitä, että totuuden puhuuden signaloi henkilökohtaisesti epäedullisia asioita. Tiedemiehen esimerkki kertoo siitä, miten tiettyjen termien käyttäminen signaloisi pinnallisuutta, ilkeämielisyyttä jne. Tämä johtuu osittain siitä, että näiden käytösten alkuperäiinen tarkoitus tuskin on se mitä väitetään. Talk isn't about info, politics isn't about policy.

Olen ollut osana erilaisissa yhteisöissä, joista toiset ovat olleet enemmän akateemisen diskurssin omaavia, ja jotkut hyvin juveneeleja. Tälläiset ominaispiirteet ovat lähinnä tulosta sattumasta, henkilöistä ja kontekstista. Juveneelilla yhteisöillä tarkoitan sellaisia, missä kiroilu on hyvin yleistä, adrenaliinia on veressä emmekä kaihda ns. vittuilla päin naamaa. Jotkut voisivat pitää tälläistä vulgaaria käytöstä paheksuttavana, huonona ja maailmasta kitkettävänä. Ehkäpä näin, mutta näillä yhteisöillä on funktio: totuutta kehdataan puhua. Se, että totuus on ruma ja ilkeä on vain maailman ominaisuus. Vulgaariin käytökseen kuuluu pitkälti oman statuksen rummuttaminen, mitkä tarkoittaa, että mielipiteet ovat vahvoja, ylivarmoja ja pinnallisia. Kuitenkin tälläisessä kontekstissa voidaan sanoa asioita, mistä muualla vain kuiskutellaan.

Emme usein omalla käytöksellämme emme voi päästä tälläisesta tilanteesta pois tai muuttaa sitä. Tätä kutsutaan  Nash-tasapainoksi. Toisaalta en näe, että on välttämättä mitään optimaalista keskustelukulttuuria, vaan jokaisella keskustelukulttuurilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Elämä olisi kai melko vastenmielistä, jos puhuisimme totuutta jokaisessa kontekstissa. Diplomatialla on funktio.

Tärkeämpää on rakentaa instituutiot niin, että informaatio aggregoidaan kun tehdään päätöksiä, joilla on paljon merkitystä. Yrityksissä, valtion laitoksissa, järjestöissä jne. on ihmisiä, jotka tietävät mikä on vikana, mutta ei ole heidän oman edun kannalta järkevää puhua tai ilmaista mielipidettään.  Toisin sanoen on anoynyymi tapa ilmaista totuus ketään loukaamatta ja signaloimatta epäedullisia asioita.  Ennustemarkkinat ovat yksi esimerkki näistä. Kun teemme päätöksiä väärällä tiedolla ja valheilla teemme tehokkuustappioita, mitkä voivat vaatia jopa ruumiita.

Ylempi D-12:n debyyttilevyllä Devil's Night esiintynyt kappalee antaa hyvän käsittyksen mistä on kyse (lyriikat).